Kuinka halpaan mennään?

Kuten on niin monesti todettu, tiedostoina myytävän musiikin tulovirrat eivät ole täyttäneet fyysisen äänitekaupan kuivuvaa jokiuomaa. Uusi uljas verkkoaika on ollut suuri pettymys monille oikeudenomistajille, eikä ainoastaan musiikin tekijöille ja esittäjille. Olen jo aiemmissa Selvisin numeroissa kirjoittanut paljon digitaalisesta musiikkikaupasta tekijän kannalta. Menneinä vuosina oli helppo syyttää, että musiikin ylihinnoittelulla aiheutettiin piratismia tai estettiin musiikkivideoiden esittämistä, mutta nyt tuntuu siltä, että oikeuksia on alettu myydä jo liian halvalla.

"Comes with music, gone with the wind..."

Teosto järjesti marraskuussa Kansallismuseossa seminaarin "Musiikki ja teknologia arjen tietoyhteiskunnassa". Tilaisuuden loppupuolella Nokian teknologiapolitiikasta vastaava johtaja Erkki Ormala hämmästeli paneelikeskustelussa kuulemaansa Eicca Toppisen valitusta, ettei online-myynnistä juuri tule tuloja tekijälle asti: "Kyllä me olemme maksaneet huomattavia summia". Varmasti Nokia onkin maksanut suurille levy-yhtiöille könttäsummia jopa ennakkoon Comes with Music -palvelun osalta, mutta per raita ja per tekijä kyse on tietenkin käsittämättömän pienistä sentin murto-osista.

Asiaan olisi voinut pureutua tilaisuudessa tarkemmin tai ainakin tehdä eron tekijänoikeuskorvausten ja artistirojaltien välillä, vaikka valtaosa yleisöstä toki olikin asioista perillä olevaa ammattiväkeä. Toppinen lie puhunut enemmän esiintyvän taiteilijan roolissa. Artistisopimusten ja mastersopimusten kirjo onkin nykyään varmaan melkoinen ja onpa sellaistakin kuultu (kts. Tallinn Music Week -juttu Selvis 02/2009), että levyn tekoa rahoitetaan kiertue-ennakoilla.

Säveltäjiä ja sanoittajia koskevat mekanisointikorvaukset ovat luultavasti samat kaikille digikaupoille tiedostojen myynnin osalta, mutta riippuu tietysti, minkä mekanisointikorvaustoimiston kanssa lisensiointi on tehty. CLA-sopimusten takia suuryhtiöiden levyillä tekijän osuus saattaa olla pienempi kuin muilla. Hintakilpailun takia skaala on levenemässä ja tämäkin vaikuttaa myös tekijöiden osuuteen.

Spotify

Levy-yhtiötkin ovat vihdoin heräämässä havaitsemaan, että ihmiset haluavat paljon enemmän musiikkia samalla rahalla kuin ennen. Kuukausimaksullisista tilauspalveluista yritetään luoda uusi musiikkikirjakerho.

Ruotsalainen Spotify on suurimpien levy-yhtiöiden tuella luotu vallankumouksellinen palvelu, jolle eri tahoilla ollaan kehittämässä kilpailijoita. Vakavinta vastusta sille rakentelee MySpace, joka jo hankki vahvistuksekseen iLike-palvelun ja on ilmeisesti hankkimassa iMeemiä. Spotify avataan Yhdysvalloissa vasta ensi vuonna.

Oikeudenomistajat eivät juuri ole rikastuneet, vaikka Spotifyn markkina-arvoksi arvioidaan jo huimat 250 miljoonaa dollaria ja yhtiön sanotaan tekevän jo hyviä voittoja. Kuukausimaksullinen palvelu ei ole ehkä lähtenyt odotetusti käyntiin, mutta mainosten määrä on ilmaispalvelussa lisääntynyt.

Ruotsalainen metalliyhtye Dökött laski, että yhdestä kuuntelusta on tilitetty levy-yhtiölle 0,00257143 kruunua eli noin yksi äyri neljästä kuuntelusta. Keskisuomalainen kirjoitti 7.11., että Sakara Recordsin toimitusjohtaja ja Mokoma-yhtyeen kitaristi Tuomo Saikkonen oli myös räknäillyt. Tilitysraportin mukaan 118.119 kuuntelua tuotti yhtiölle 31,40 €. Yksi kuuntelu tuottaa levy-yhtiölle siis 0,00026583 €. Jos säveltäjien ja sanoittajien osuus streaming-esityksistä on samaa luokkaa kuin myytävän tiedoston mekanisointikorvaus, niin NCB:n osuus yhdestä soitosta on tuosta ehkä kuudesosan luokkaa. Eli 118.119 kuuntelua tuottaisi kaikkien raitojen oikeudenhaltijoille jaettavaksi vitosen.

Piraattiliiton sivulla on kuviteltu esimerkki, että jos jonkun suositun artistin levyt saisivat vaikkapa 5.000 soittokertaa päivässä, tästä kertyisi kuussa alle 40 €:n tilitys. Artikkelissa tosin ajatellaan virheellisesti, että levyllä esiintyvä artisti saisi sen kokonaan itselleen.

Mietitäänpä vielä, miten Spotifylle maksettu yhden käyttäjän 9,99 €:n kuukausimaksu suurin piirtein tilittyy. NCB eli säveltäjät ja sanoittajat saavat noin 70 senttiä, Spotifylle euro tai enemmän, digijakelijalle eli aggregaattorille saman verran, levy-yhtiölle jäänee kuutisen euroa. Näistä kaikista maksetaan arvonlisävero.

Kympillä kuussa kuluttaja voi kuunnella Spotifyta vaikka ympärivuorokautisesti. Vaikka kuuntelisi vain tunnin päivässä, 30 tuntiinkin mahtuu aika paljon teoksia. Niinpä tuo säveltäjien ja sanoittajien 70 senttiä hajoaa niin pieniin osiin, että ihan lasten lelumikroskoopilla niitä ei ainakaan erota. Onneksi tietokoneiden kapasiteetti on kasvanut, mutta silti epäilyttää, voiko tuollaisten sentin sadasosien pyörittäminen olla kustannustehokasta.

Ensimmäisenä Spotifyn alhaisesta korvaustasosta ehätti raivostumaan ruotsalaislegenda Magnus Uggla, jonka värikkäitä ja alatyylisiä sanoja en toista tässä. Sony ja Spotify eivät ole poistaneet Ugglan tuotantoa palvelusta. Monet suuret nimet ovat jo alkuunsa kieltäytyneet huonosta diilistä. Esimerkiksi Bob Dylania, Metallicaa ja Beatlesia ei Spotifysta kuule.

En juuri nyt muista, olisiko kukaan yksittäinen suomalainen artisti jäänyt omasta aloitteestaan pois Spotifysta, mutta levy-yhtiöistä esim. Johanna Kustannus ja Rockadillo eivät ole siellä mukana. Klamydia on laittanut palveluun vain yhden vanhan albuminsa. Eräät italialaiset levy-yhtiöt ovat selvästi myös älynneet, että ehkä suosittujen artistien koko tuotantoa ei kannata tarjota ilmaiseksi, vaan herättää kulutushaluja tarjoamalla vain osa. Leona Lewisin uutuusalbumin Echo lanseerauksella pyritään houkuttelemaan lisää kuukausimaksullisia käyttäjiä: aluksi sitä voivat kuunnella vain kympin kuussa pulittavat Spotify Premium-käyttäjät.

On aivan selvää, että Spotify on vasta lanseerausvaiheessa, mutta tekijöiden olisi kohtuullista tietää, kuinka pitkästä kokeilusopimuksesta on kyse. On myös syytä paheksua, ettei tekijäjärjestöissä tai Teostossa ole käyty jäsenistön kanssa keskustelua Spotifyn korvaustasosta. Onko suomalaisilta ylipäätään kysytty mitään? Suomalaista musiikkia on nyt ilmaiseksi kuunneltavissa aika huomattava teosmassa. Vaikka tutkimusten mukaan monet laitonta musiikkia lataavat musadiggarit myös kuluttavat musiikkiin keskimääräistä enemmän rahaa, niin Spotifyn vaikutusta ei ole vielä kunnolla tutkittu. On helppo arvioida, että levymyynnille se on ollut myrkkyä.

Podcasteja

Teosto ja Gramex ovat kokeiluluontoisesti lisensioineet Ylelle muutamia musiikkia sisältäviä radio-ohjelmia levitettäväksi mp3-tiedostoina eli podcasteina. Ihan hyvä, sillä podcast ja muu on-demand on jo radion ja television nykypäivää. Ohjelmia pitääkin tarjota siten, että ihmiset saavat kuunnella ja katsoa niitä, kun parhaiten sopii. Kehittyvää teknologiaa vastaan on turha taistella.

On silti tärkeää tiedostaa, että kun musiikkia sisältävä radio-ohjelma on vapaasti ladattavissa, vähänkin näppärämmän kuluttajan on melkoisen vaivatonta leikellä sieltä puheet pois ja hyödyntää musiikkikappaleita ihan miten vain. Siksi toivoisikin poikkeuksellisesti, että näissä ohjelmissa puhuttaisiin introjen ja loppujen päälle mahdollisimman paljon. Pari tekstijingleä kesken kappaleenkin olisi tarkoituksenmukainen "vesileima", joka vähentäisi laitonta kopiointia ja levittämistä. Tällaista tekniikkaa ovat jo pitkään käyttäneet muutamien maiden tv-yhtiöt esitellessään euroviisuehdokkaitaan netissä. Ei niin eleganttia, mutta toimivaa varkauden estoa.

Isyys julki

Lukuisat nettiradiot näyttävät kappaleen ja esittäjän nimen soittimessa. Se on mainiota ja tarpeellista palvelua ja näin tulee usein tutustuneeksi artisteihin, joista ei ole kuullutkaan. Nettiradioiden ja podcastien kohdalla olisi oikeudenhaltijoiden mielestäni välttämätöntä pitää huolta myös isyysoikeuksien kunnioittamisesta. Vähintäänkin Yleltä voisi edellyttää myös tekijätietojen välittämistä nettilähetyksissään, koska heiltä tekijätiedot joka tapauksessa löytyvät tietokannasta (www.fono.fi). Teknisiä esteitä ei ole, kysymys on vain tahdosta. Mielestäni Teosto ja Elvis ovat olleet isyysoikeusasiassa aivan liian lepsuja. Ymmärrän kyllä, että kaikki neuvotteluvoimat on käytetty vain rahasta puhumiseen.

Mainittakoon, että mm. Applen iTunes edellyttää, että myyntiin tulevien raitojen mukana toimitetaan myös täydelliset tekijätiedot. Niinpä hakiessani esim. omaa nimeäni iTunesista tai Spotifysta näkyviin tulevat myös raidat, joissa olen vain tekijänä enkä mukana ääntelemässä. iTunesista ostetuissa tiedostoissa tekijätiedot ovat mukana, muista kaupoista ei ole kokemusta.

Fyrkka on fyrkka ...

...ikinä ei ole tarpeeksi, muistelen Ragni Malmsténin kommentoineen euron käyttöönottoa.Viime vuosina on yhä kiihtyvällä tahdilla alkanut näyttää siltä, että musiikin käyttäjien mielestä musiikin tekijänoikeuksien hinta on aina liian kallis, vaikka sitä kuinka laskettaisiin. Ikinä ei ole tarpeeksi halpaa.

Aikanaan monille tekijöille oli järkytys, kun Yleisradion Yöradion tariffeja laskettiin kymmenesosaan vastaamaan arvioituja kuuntelijamääriä. Siinä oli kyllä kyse oikeudenmukaisuudesta ja realismista. Sen sijaan, kun nyttemmin suurin osa Teoston sopimuksista käyttäjien kanssa perustuu liikevaihtoon ja tutkittuun tai vähintäänkin valistuneeseen arvioon musiikin todellisesta käytöstä ja sen tuomasta lisäarvosta, on vaikea ymmärtää mitään perusteita, joilla korvaustasoja pitäisi enää tinkiä alaspäin.

Teoston aate on nykyään myydä musiikkiratkaisuja. Hiljaisuus olisi joissain tapauksissa hyvä ratkaisu, mutta siitä ei taida tuloja saada, ellei esitetä John Cagen biisiä 4'33". Emeritusdissidentti Fuhrmannia mukaillakseni korostaisin, että mekaanisen musiikin pakkosyötölle olisi kyllä hyvä saada pientä rajaa. Uudeksi mantraksi ehdottaisin myös, että tekijänoikeuksia ei pidä myydä ihan millä tahansa hinnalla. Tyhmä ei ole se, joka pyytää, vaan se, joka suostuu. Tekijöiden laskevalle tulokehitykselle on pantava määrätietoinen stoppi, sillä musiikin käyttö ei tunnu vähentyvän, vaan lisääntyvän.

Loppuun vielä yksi myönteiseltä kalskahtava uutinen: Googlen vasta Yhdysvalloissa avattu musiikkipalvelu OneBox pyrkii tekemään lailliset sisällöt houkuttelevammiksi. Arvioiden mukaan 20% suosituimmista hakusanoista liittyy musiikkiin. OneBoxin ideana on suosia hakutuloksissa yhteistyökumppaneita, ehkä jopa suodattaa pois laitonta musiikkia sisältäviä linkkejä, ja tarjota esikuunteluna kokonaisia kappaleita. Google ei itse perusta musiikkikauppaa, vaan sen kumppaneina ovat MySpace ja Lala. Google on siis toisaalta pyrkimässä osalliseksi musiikkibisneksen tuloista, mutta toisaalta auttamassa hiukan taistelussa piratismia vastaan.

http://news.bbc.co.uk/2/hi/8331290.stm

Petri Kaivanto


Julkaistu Selvis 4/2009

Petri Kaivanto

 





























Tilitysraportin mukaan 118119 kuuntelua tuotti yhtiölle 31,40 €. Yksi kuuntelu tuottaa levy-yhtiölle siis 0,00026583 €.”