Äänitteiden suoja-ajan pidentäminen ei ole niin yksiselitteisen hyvä ja oikeudenmukainen asia kuin Muusikkojen liitto ja ÄKT esittävät.

Vaatimus 95 vuoden suoja-ajasta on täysin mielivaltainen ja se hyödyttää lähinnä suuria levy-yhtiöitä. Tässä hankkeessa on kyse ennen muuta niiden tarpeista rahastaa vanhoilla katalogeillaan vielä parin sukupolven verran tekemällä uudelleenjulkaisuja. Uuteen musiikkituotantoon panostaminen ei ole alkuunkaan niin tuottoisaa kuin kokoelmien julkaisu ja suoja-ajan pidentäminen houkuttelisi siihen.

Suuren yleisön olisi hyvä tietää, että ns. lähioikeudet eli tallenteiden tuottajien ja esiintyjien oikeudet toimivat eri tavoin kuin säveltäjien, sanoittajien ja musiikinkustantajien tekijänoikeus. Äänitteiden käytöstä perittävistä Gramex-korvauksista 50% maksetaan äänitteen oikeudet omistavalle yhtiölle ja 50% siinä soittaville ja äänteleville muusikoille. Muusikot kuolevat ja perikunnilla ei aina ole voimia tai kykyjä valvoa oikeuksiaan. Äänitteen masterille sen sijaan useimmiten löytyy omistaja.

Olen pahoillani, kuinka suuri joukko suomalaisia artisteja on houkuteltu antamaan nimensä tämän hankkeen käyttöön, sillä kyseessä on nimenomaan tulonsiirto eläviltä kuolleille ja heidän oikeuksiaan omistaville yhtiöille. Jos Muusikkojen liitto aidosti ajaisi vain jäsenistönsä etua, se ei suosittelisi vetoomuksen allekirjoittamista tässä huonosti valmistellussa muodossa.

On tietenkin kiistaton vääryys, että ihmiset elävät nykyään pidempään ja parikymppisenä levyuran aloittanut artisti ei enää saakaan äänitteidensä esityskäytöstä korvauksia 50 vuoden jälkeen. Tuo vääryys olisi korjattavissa useimpien kohdalla 10 tai 20 vuoden pidennyksellä, mutta 45 vuotta ei voi perusteella millään oikeudenmukaisuudella. Toinen perusteltu vaihtoehto olisi pidentää suoja-aika elinikäiseksi + 5 vuotta, sillä yleensähän kuolema aiheuttaa aina suuren suosiopiikin artistille kuin artistille. Myynnistä maksettavat rojaltit riippuvat sen sijaan täysin vapaasti tehdyistä sopimuksista eikä esim. työehtosopimuksilla tai tekijänoikeusjärjestöillä ole mitään tekemistä niiden kanssa.

Olisi helpompi ja loogisempi kannattaa muusikoiden ja levy-yhtiöiden harmonisointia säveltäjien ja sanoittajien tekijänoikeuteen. Sehän on EU:ssa voimassa yksittäisen teoksen kohdalla siihen asti, kun viimeisenä kuolleen tekijän kuolinvuoden päättymisestä tulee kuluneeksi 70 vuotta. Tällaisen lain sivutuote olisi tietysti houkutus keinotteluun käyttämällä mahdollisimman nuoria studiomuusikoita, mutta miksei nykymaailmassa olisi jo mahdollista teoksen sisällä olla sekä suojattuja että vapautuneita osuuksia. Säännöt ovat tältä osin ajoilta, jolloin taulukkolaskennan sijaan käytössä oli helmitaulu.

Vetoaminen siihen, että esim. USAssa äänitteiden suoja-aika on pidempi, on silkkaa sumutusta, sillä muusikot ja levy-yhtiöt eivät saa korvauksia esim. radiosoitosta Yhdysvalloissa ainakaan suoraan minkään tekijänoikeusjärjestön kautta. Alan järjestöt ovat alkaneet tosissaan taistella tämän eurooppalaisen systeemimme puolesta vasta viime vuonna: www.musicfirstcoalition.org.

Jotkut amerikkalaisartistit ovat kuitenkin älynneet "ryhtyä eurooppalaisiksi" ja tunnettu esimerkki on, että mm. Britney Spears on "ruotsalainen artisti" ja saa korvauksia Gramexia vastaavan ruotsalaisen SAMIn kautta eurooppalaisista radio- ja TV-soitoista.

Toisin kuin säveltäjien ja sanoittajien tekijänoikeuskorvausten rahaliikenne, Euroopan maiden välinen vastavuoroisuus muusikoiden ja tuottajien esityskorvauksissa on toiminut vasta joitakin vuosia eräiden Länsi-Euroopan maiden välillä. Aiemmin kaikki ulkomaalaisten yhtiöiden ja artistien Gramex-raha jäi Suomeen ja samoin toimittiin muissa maissa. ESEK on tukenut suomalaista musiikkia nimenomaan tällä ulkomaalaisilta ryöstetyllä rahalla. Tämä tekijöiden ja levy-yhtiöiden omilla rahoilla pyörivä järjestelmä on tulossa tiensä päähän ja olisi korkea aika, että valtio ottaisi suuremman vastuun kotimaisen musiikin tukemisesta. Suomalaisen musiikin vientimenestys on toistaiseksi ylimainostettua, mutta potentiaalia olisi, jos poliitikot ymmärtäisivät, että ei täällä kohta mitään muutakaan kannattavaa tuotantoa voi olla kuin sisällöntuotantoa. Jotain pitäisi kuitenkin tuottaa, sillä pelkästään palveluista ei synny varallisuutta.

Ylipäätään äänitemusiikin esityskanavien määrä kasvaa koko ajan ja uudenlaiset on-demand -palvelut vievät perinteisten radio- ja TV-kanavien suosiota. Silti sekä musiikinkäyttäjä- että tekijänoikeustahojen olisi ymmärrettävä, että musiikkibisneksessä pyörivä raha ei juurikaan kasva, ainakaan niin paljon kuin voisi, koska tekijänoikeusjärjestöt eivät vieläkään tunnu elävän tällä vuosituhannella ja suuntaavat energiaansa vääriin asioihin.

Aiheesta kiinnostuneille suosittelen lisälukemistoksi esim. Pekka Gronowin aihetta käsitteleviä blogikirjoituksia YLEn sivuilla

Petri Kaivanto 

(kirjoituksen lyhennetty versio julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-osastossa 1.11.2008)

Lisäkommentti 16.12.2008:

Sittemmin siis Suomen hallituksessa on älytty vastustaa komission ehdotusta ja toisaalta sivistysvaliokunnassa puoltaa. Mielestäni Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry.:llä ei yhdistyksenä tai sen yksittäisillä jäsenillä ole mitään syytä kannattaa äänitteiden suoja-aikojen pidentämistä enemmän kuin mitä kirjoituksessani esitän. Itse asiassa eläviä tekijöitä hyödyttäisi jopa varsinaisen tekijänoikeuden lyhentäminen 50 vuoteen kuolemasta, niin kuin se aiemmin olikin.