Felix Zenger

Tuhannen saundin Zenger

Selvis-lehti 3/2016
Teksti: Tommi E. Virtanen
Kuvat: Juha Törmälä

Beatboxaaja Felix Zenger on herättänyt taidoillaan huomiota Yhdysvaltoja myöten. Tuhannen äänen mies haluaa kuitenkin olla ennen kaikkea musiikintekijä. Hän valjastaisi beatboxauksen palvelemaan biisintekoa ja musiikinopetusta.

YHDEKSÄN VUOTTA sitten Felix Zenger, 29, latasi YouTubeen videon, joka teki hänestä hetkessä some-hitin. Siinä Zenger näyttää beatbox-taitonsa varmuudella, joka ei jätä kysyttävää. Nyt videota on katsottu yli 38 miljoonaa kertaa.

Hehkutus ei ole jäänyt vain alan diggareiden pariin. Megatähti Pharrell Williams otti videon nähtyään Zengeriin yhteyttä. Kun Williamsin luotsaama N.E.R.D. oli keikalla Pori Jazzeilla vuonna 2010, sai Zenger yllätyskutsun lavalle. Muutaman minuutin raivoisan beatboxaamisen jälkeen lohkaisi Williams Zengerille: “I’m sorry, but you’re one of the best that ever did it”.

MENESTYS ei ole tullut sattumalta. Zenger poikkeaa muista alan taitajista siinä, että hän on tiettävästi maailman ainoa muusikko, joka on opiskellut konservatoriotasolla beatbox pääaineenaan. Koulutuksen kautta tulee myös vahva tekijyys, ja Zenger on viime vuodet panostanut laulunkirjoitukseen. Tähtäimessä on kirjoittaminen muille artisteille.

Suomessa Zenger on vakiinnuttanut asemansa muusikkona, johon luottavat niin poppari, jazzarit, nykytanssijat kuin sinfoniaorkesteritkin. Hän on kiertänyt maailmaa ristiin rastiin Aasiasta Etelä-Amerikkaan – vain AKG:n D5-mikki seuranaan. Yhteistyökuvioita on syntynyt tasaiseen tahtiin, ja Zenger on saanut jakaa lavan parhaiden kanssa. Reissuillaan hän pyrkii aina tekemään yhteistyötä paikallisten artistien kanssa.

”Olen miettinyt kieliasiaa. Maailmaa kiertäessä syntyy kontakteja, ja digisinkkuja voisi helposti julkaista paikallisten tyyppien kanssa eri kielillä.”

KOLMIPÄISEN lapsikatraan vanhin sai kotoa vahvan musiikillisen pohjan. Isä oli musiikkiopiston rehtori ja äiti englannin opettaja. Ruotsinkielisessä kodissa soi jazz, ja kaikki lapset laitettiin soittotunneille varhain.

”Aloitin pianonsoiton viisivuotiaana. Espoon Musiikkiopistossa siirryin pikku hiljaa klassisesta jazziin. Isäni työn vuoksi tuli muutto Turkuun kun olin kymmenen. Siellä tulivat ensimmäiset musiikkiopistobändit, Herbie Hancock ja fuusiojazz”, muistelee Zenger.

BEATBOX ja musiikillinen identiteetti löytyivät, yllättävää kyllä, urheilun kautta. Zenger oli saanut pakkomielteen urheilulajista nimeltään footbag. Totaalinen lajiin uppoutuminen johtui osittain kiusaamisesta, jonka vuoksi Zenger joutui jopa vaihtamaan koulua.

”Suurin osa kaverisuhteistani on löytynyt footbagista sekä musakuvioista. En kokenut itseäni yksinäiseksi, koska olen aina tykännyt käyttää vapaa-aikani uusien juttujen oma-aloitteisesti oppimiseen.”

Illat täyttyivät pianonsoitosta ja footbagista, jossa Zengeristä kehkeytyi pian mestari. Ensimmäiset EM- ja MM-kisareissunsa hän rahoitti ompelemalla ja myymällä kilpakavereilleen footbageja, pieniä hiekalla täytettyjä palloja. Yhdellä kisareissulla kilpakumppani ja ystävä, footbagin moninkertainen maailmanmestari Vasek Klouda, esitteli beatboxausta. Se kolahti kertaheitolla, vaikka Zenger ei ollut aiemmin kiinnostunut hip hopista tai rap-musiikista.

EDELLEEN FOOTBAGIA satunnaisesti harrastava Zenger on voittanut lajin Suomen mestaruuden neljä kertaa peräkkäin. Vielä viisi vuotta sitten hän kävi MM-kilpailuissa Montrealissa pokkaamassa yhdestä kategoriasta kultaa.

Nyt laji on jäänyt harrastukseksi, koska musiikin tekeminen ja keikkailu vievät paljon aikaa. Beatboxauksen ja footbagin yhteys on ilmeinen: molemmat perustuvat rytmiin.

”Footbag on tanssia, jossa on pallo mukana. Se on rytmiä joka tehdään jaloilla: pallo liikkuu ilmassa ja osuu jalkoihin. Saan siitä paljon enemmän irti silloin, kun taustalla on oikea oikea pulssi ja biitti. En ainoastaan näe sitä vaan myös kuulen sen.”

PARISSA VUODESSA sana alkoi kiertää, ja beatbox-keikkoja alkoi olla – jopa parikymmentä kuukaudessa. Don Johnson Big Band kiinnitti Zengerin, ja Iiro Rantala New Trion kanssa tie vei ulkomaille asti.

”Yhteistyö Don Johnson Big Bandin käynnistyi vuonna 2005, kun tutustuin Tommy Lindgreniin Helsingin Juhlaviikkojen Huvila Remix -konsertin yhteydessä. Zarkus Poussan ja Jarmo Saaren ideoima ja isännöimän keikka oli yksi ensimmäisistä isommista esiintymisistäni. Tommy pyysi mua sitten heti keikan jälkeen vierailemaan DJBB:n joulukeikalle Turkuun. Se taisi mennä ihan nappiin, sillä bändi pyysi mua mukaan myös seuraavan päivän Tavastia-keikalle. Mulla oli ylppärit samana päivänä, mutta menin silti! Paleface oli vuorostaan samoihin aikoihin kertonut minusta Iiro Rantalalle, joka otti yhteyttä. Käytiin jammailemassa ja pian meillä olikin jo trio, jossa soitti kitaraa Marzi Nyman. Siinä tapahtui aika paljon kaikenlaista parissa vuodessa.”

PIANO-OPINNOTKIN etenivät, ja Zenger pääsi suoraan lukiosta Helsingin Pop & Jazz Konservatorioon. Toisen opiskeluvuoden alettua hän oli tuskastunut koulun ja keikkailun ristipaineeseen ja meni opinto-ohjaajan puheille.

”Sanoin, ettei aikani riitä pianolle ja haluan keskittyä beatboxiin. Olisi tuntunut hassulta karsia keikkahommia, koska soittamisen takiahan koulussa opiskelin. Yllättäen koulusta ehdotettiin, että voisin ottaa pääaineeksi beatboxauksen! Siitä alkoi uusi motivaatio. Kävin rumpu-, laulu- ja perkussio-opettajilla. En perinteisessä mielessä, vaan heidän kanssaan pohdittiin, mitä voisin ammentaa beatboxiin. Opinkin paljon sellaisia juttuja, joihin beatboxaajat eivät usein kiinnitä huomiota.”

BEATBOX ON KATULAJI, joka on opeteltu toisilta matkimalla. Se sai alkunsa Yhdysvalloissa 80-luvulla, kun bronxilaiset MC:t keksivät rumpukoneiden puutteessa tehdä rumpubiittiä suullaan – rytmejähän ihmiset ovat tehneet kautta historian ääntelemällä. Tästä alakulttuuri kehittyi lähes kaiken mahdollisen ja sähköisten äänten matkimiseen. Monille alan harrastajille beatbox on edelleenkin vain hassujen äänien hallitsemista ja verbaaliakrobatiaa. Mutta ei Zengerille.

”Mun lähestymistapani on musiikkitaustani takia erilainen. Treenamiseni on ollut hyvin pitkälle samaa kuin minkä tahansa instrumentin. Moni harrastuksen pariin eksyneistä on aloittanut imitoimalla hassuja ääniä Poliisiopisto-leffan nähtyään. Monet ovat löytäneet lajin hiphop-kulttuurin kautta.”

”Monet kysyy, että mistä nappaan äänet ja matkinko vaikka lintuja, mutta beatboxaukseni ei lähde äänistä vaan rytmeistä. Jos joku juoksee ohitseni, kuulen askeleet suhteessa kävelyyni ja alan miettiä sitä rytminä. Itse asiassa olen mielestäni aika huono imitoimaan – toisin kuin monet luulevat.”

Poliisiopistolla Zenger viittaa 80-luvun hittikomediaan ja sen näyttelijään Michael Winslowiin, joka lienee ensimmäinen suuren yleisön tietoon tullut beatboxaaja. Laajemmalti beatbox löi läpi vasta vuosituhannen vaihteen jälkeen, ja nyt se katsotaankin jo hip hopin ”viidenneksi elementiksi”. Ala on myös levinnyt ympäri maailman. Huiput pystyvät loihtimaan toinen toistaan huikeampia äänimaisemia.

”JOSKUS POHDIN, menikö kaikki pianonsoittoon laittamani työ hukkaan – tosin en vieläkään ole tehnyt päätöstä siitä, etten palaisi siihen. Olen monta kertaa todistanut itselleni, että kyllä sitä pystyy oppimaan kaikenlaista, jos oikein haluaa. Toisaalta piano on mulle beatboxaamisen ohella paras työkalu musan tekemiseen. Käytän sitä jatkuvasti hyödykseni. Hahmotan musiikkia koskettimiston kautta. Se on vaikuttanut paljon siihen miten beatboxaan, mutta on mielenkiintoista miten paljon beatboxaaminen on vaikuttanut pianonsoittooni. Siis siihen, miten rytmitän soittoani.”

Zenger käyttää koskettimistoa hyväkseen myös keikoilla. Elvisläiset muistanevat Zengerin ja Tommy Lindgrenin esiintymisen yhdistyksen 60-vuotisjuhlissa Finlandia-talolla. Siellä paljon yhdessä keikkaillut duo loihti sellaisen ilotulituksen, että paikalla ollut arvovaltainen ja kaiken nähnyt juhlavieraskansakin hiljeni hetkeksi – ainakin itse olin vaikuttunut. Äänimatto syntyi loopperin avulla Lindgrenin keskittyessä räppäämiseen. Varsinkin maailman klubeja kiertäessään Zenger tekee paljon keikkoja, joissa kaikki äänet ovat lähtöisin hänen suustaan.

”Looppaan ja sämplään ääntäni, soitan niitä kiipparilla syntikan tavoin.”

Keikkapaikat ovat usein klubeja, mutta viime vuonna Zenger lämmitteli Sunrise Avenueta Saksan areenakiertueella. Suomessa keikkoja on tasaiseen tahtiin, esimerkiksi Tuomo Prättälän yhtyeen riveissä. Yhteistyölista on pitkä ja monipuolinen: Redrama, Asa, Johanna Juhola, Kari Tapio, Petteri Sariola, Sanni, Paleface

SYYSKUUSSA ENSI-ILTAAN tuli kaksi nykytanssiteosta, joissa Zenger on toiminut muusikkona ja säveltäjänä. Yhteistyö Tapiola Sinfoniettan kanssa käynnistyi viime vuonna, ja ensi vuonna se syvenee Zengerin ryhtyessä säveltäjäksi.

Debyyttilevylleen Won’t Say a Thing (2011) Zenger sai artistivieraita, joista monet voivat vain uneksia, kuten jenkkiläisräppärit Blun ja Bahamadian. Vaatimattoman, jopa ujon oloinen Zenger tuntuu vieläkin olevan hämmästynyt suosiostaan ja asemastaan alan uranuurtajana.

”En todellakaan koskaan kuvitellut että minusta tulisi ammattibeatboxaaja, tai että se olisi ollut edes mahdollista. Nautin kovasti vaihtelusta ja siitä, että saan tehdä erilaisia juttuja. Mitä härömpi ja erikoisempi juttu, niin sitä innokkaammin olen lähtenyt mukaan.”

KAKKOSALBUMI on paraikaa työn alla, vaikka Zenger kertookin YouTube-videoiden luoneen enemmän kontakteja. Levyllä Zenger aikoo debytoida laulajana, ja kertoo tehneensä tekstejäkin. Niissä hän tosin luottaa yhteistyön voimaan ja on avoin uusille tuttavuuksille. Zenger pitää Elvisin tärkeimpänä funktiona juuri verkostoitumista toisten tekijöiden kanssa.

”Olen ollut pitkään soundiorientoitunut ja vasta viime vuosina alkanut kuuntelemaan tarkemmin tekstejä. Toisaalta en kaipaa välttämättä paljon sanoja, hyvänkuuloinen fraasi tai hokema riittää.”

Omia demoja on kertynyt sen verran, että biisejä syntyisi muillekin.

”Triplefist-tuottajakolmikon kanssa on pidetty co-writing-sessioita, joissa artistit ovat välillä piipahtaneet. Monta biisiä on työn alla, mutta yhtäkään ei ole vielä julkaistu”.

Triplefistin muodostavat Janne ja Tuomas Hiedanniemi sekä DJBB:stä tuttu Kari Saarilahti.

”Enimmäkseen olen tehnyt yksin ja oppinut tekemällä. Co-writing on mulle ihan uutta hommaa, ja vasta nyt on sillä sektorilla alkanut tapahtumaan.”

”SUURIN OSA BIISEISTÄNI on saanut alkunsa biitistä; rytmissä pitää olla joku catchy juttu”, Zenger kertoo.

Beatboxia voisi käyttää hänen mielestään biisinkirjoittamisessa yleisemminkin. Zenger haastaakin oppilaitoksia kanssaan yhteistyöhön uutta oppiainetta kehittämään.

”Beatbox on hyödyllinen väline rytmien ja komppien hahmottamisessa. Musiikkioppilaitoksilla voisi olla kurssi, jossa opetetaan beatboxin perusteet. Rytmejä nimittäin voisi solfata beatboxaamalla, samalla lailla kuin melodioita hyräillään.”

Zenger on aiheesta silmin nähden innoissaaan ja antaa muutaman ääninäytteen. On helppo kuvitella, kuinka beatboxauksesta kehittyisi uudelle sukupolvelle luonteva apuväline asioiden demoamiseen.

”Varsinkin nykyään, kun biisinkirjoitusta tehdään ryhmässä, kukevat tuotanto, sävellys ja sovitus usein käsikkäin. Melodiat on helppo hyräillä, mutta rytmit on vaikeampi kommunikoida. Beatbox on helppo tapa demonstroida.”

felixzenger.com

Selvis-lehti: