Kuva: Tuomo Manninen
Timo Kiiskinen

Lauluntekijänä näiden tähtien alla

Selvis-lehti 3/2014
Teksti: Lasse Wikman
Kuvat: Tuomo Manninen

Heinolassa syntynyt Timo Kiiskinen päätti jo nuorena, että hänestä tulee Elvis.

 

 

– Ja sitten musta tuli Elvis. Lauloin muille ihmisille ja sitten homma ikään kuin karkasi käsistä, ainakin jälkeenpäin ajateltuna. Elämä oli tauotonta oppimista ja opettelemista, mikään ei tullut ilmaiseksi. Jokainen päivä ja jokainen tunti ovat tehtyjä asioita. Monet muusikot kantavat mukanaan raskasta työviittaa, he ovat tehneet järkyttävän määrän työtä. Onnella ja sattumallakin on merkityksensä, mutta kun tekee paljon, niin löytyy osumia. Mua joskus nyppii, kun joku sanoo olevansa hyvä muusikko, jos vain saisi mahdollisuuden ja pääsisi jonnekin. Ei perillä ole kukaan luukulla sanomassa, että tänne et pääse. Ei se ole siitä kiinni, sinne mennään, ei sinne päästä. Menestys vaatii paljon työtä.

Kiiskisen isoveljet soittivat ja lauloivat, mutta Timolle se ei riittänyt, hän halusi paljon enemmän. Kiiskinen rakastui jo pienenä Beatlesin musiikkiin. Hän opetteli kirjasta sointuja ja harjoitteli päivästä päivään. Kohta hän osasi soittaa ja laulaa kappaleet paremmin kuin veljensä. Se löi alkutahdit Kiiskisen myöhempään uraan.

Ovi aukeaa

Kiiskinen opiskeli hetken aikaa Snellman-korkeakoulussa. Hän teki paljon lauluja samaan aikaan, kun teosofinen maailma avautui hänelle. Kiiskisen oma sisäinen maailma alkoi tulvia ulos. Tietynlainen ovi aukesi, eikä se enää mennyt kiinni. Hän oli samalla kertaa matkalla itseään kohti ja itsestään poispäin.

Kiiskinen ei oikein vieläkään voi ymmärtää, että laulun tekemisellä voi elättää itsensä. Liian vankkaa jalansijaa ei saa mistään. Epävarmuus on kuitenkin luova voima.

– Muutin Helsinkiin ja mulle syntyi lapsia ihan nuorena. Kaikki tapahtui samaan aikaan. Siinä kesti vähän aikaa, ennen kuin pääsin muusikkopiireihin. Se ei tapahdu hetkessä, pitää olla uskottava ja hyvä. Olin sen verran hyvä, että pääsin työskentelemään parhaiden kanssa. Pystyäkseni olemaan muusikko ja elättämään itseni, oon tehnyt kaikkea, olen ollut lastenhoitajana, leipurina, tiskaajana ja siivoojana. Ajan myötä ei muista enää niitä huonoja asioita, ihmisen pää on siitä armollinen.

Uskollinen omalle tekemiselleen

Omasta mielestään Kiiskinen ei osaa markkinoida tekemisiään. Hän haluaa pysyä lestissään ja tehdä lauluja. Paras tapa kulkea ajan virrassa on olla uskollinen itselleen ja omalle tekemiselleen. Eri trendit tulevat ja menevät, mutta tarina säilyy. Se ei karkaa. Ihminen ja jokainen elämä on tarina.

– Biisintekijän näkökulmasta 90-luvun puolessavälissä homma meni ikäväksi. Tehtiin tietokoneella ja biiseistä jotenkin puuttui sisältödramaturgia, niitä tehtiin leikkaa & liimaa -systeemillä. Parhaat jäivät elämään, ja ne elävät edelleen. Mutta paljon tehtiin myös roskaa. Sanottiin, että sun juttusi ovat vanhanaikaisia, sellaisia Kiiskisen himalämmittelyrämpytyksiä. Sitähän se tietysti oli. Pelastava enkeli oli Anssi Kela, joka teki Nummela-levyn, ja yhtäkkiä levypomot olivat kiinnostuneita tunkkaisesta lauluntekijyydestä, tarinankerronnasta ja kitaranrämpytyksestä. Sen jälkeen oli taas helpompi lähestyä tyyppejä.

Kiiskinen on tarinanetsijä, joka keksii tarinoita mielenkiintoisten yksityiskohtien ympärille. Hän katselee ympärilleen ja tekee huomiota. Hän saattaa kuulla ihmisten puheista jonkin irtolauseen ja miettiä, mistä siinä on kysymys. Tarina voi näin saada puitteet muutaman lauseen perusteella. Se vaatii vaistoa ja herkkyyttä.

Toisaalta Kiiskinen tekee paljon lauluja myös niin, että vain istuu alas ja luo, eikä mieti niin paljoa. Hänen on joskus itsekin vaikea ymmärtää mistä laulut tulevat. Tekstintekijänä hän on nopea, mutta uskoo vuosien työnteosta olleen paljon apua.

Tekemisen selkänojat

Kiiskisellä on selkeä kuva siitä, mitkä ovat muovanneet eniten hänen tekemisiään, jopa niiden järjestys on kristallinkirkas. Ne ovat Suomen kansan vanhat runot, Kanteletar, Eino Leino, Aleksis Kivi, Reino Helismaa, Unto Mononen, Tuomari Nurmio ja koko mielenkiintoinen eletty elämä.

– Aiheita on elämä täynnä, se on valintakysymys. Suurenmoinen biisi voi tulla mistä vain. Tärkeintä on aitous ja rehellisyys. Se ei tarkoita, että se olisi jotenkin syvällistä, vaan banaalistakin biisistä voi tulla hyvä, kunhan se on rehellinen. Se voi vahingossa tulla aidoksi, tekijä ei voi estää sitä. Jos siinä on joku hieno kultainen leikkaus ja dramaturgia luonnollisessa tilassa.

Moni lauluntekijä pelkää, että lähde ehtyy eikä lauluja enää synny. Kiiskiselle se on tuttu tunne, jonka kanssa hän on oppinut elämään.

– Kerran puolessa vuodessa ajattelen, että en pysty enää tekemään omaa työtäni. Tunne voi kestää kuukauden tai kaksi. Se on kuin laskuvesi, joka on aina palannut takaisin.

Uusi levy

Juuri tällä hetkellä Kiiskinen on loppusuoralla kymmenennen soololevynsä tekemisessä. Single Näiden tähtien alla julkaistiin elokuussa. Hän on kuunnellut omaa sisäistä ääntään ja tehnyt levyn Suomesta. Se on hänelle poikkeuksellista. Hän on tehnyt lauluja elämästä, kuolemasta ja rakkaudesta, mutta ei juurikaan siitä yhteiskunnasta, jossa on elänyt yli 50 vuotta.

Kiiskinen ei teeskentele olevansa poliittinen, vaikka onkin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Hän ottaa kantaa asioihin omalla tavallaan, rivien välissä. Kiiskinen on tarkkailija, joka pohtii omaa suhdettaan yhteiskuntaan pienen ihmisen näkökulmasta. Hän miettii, että saako tavallinen Virtanen olla enää tavallinen tässä kilpailujen maassa.

– Uusin levy on bändilevy, siinä on yhtenäinen ryhmä. Biisit on tsekattu ja harjoiteltu. Tuottaja Sampo Haapaniemen tehtävänä on tehdä se potenssiin kymmenen. Tämä on erilainen levy siinä mielessä, että olisi mukavaa kuulla Timo Kiiskistä taas pitkästä aikaa radiossa. Oon tasoittanut tietä, tehnyt sovituksia ja ratkaisuja, jotta kuulijan olisi helpompi tulla vastaan. Haluaisin käydä bändin kanssa keikoilla ja löytää suuremman yleisön.

 

 


Vuosien varrelta

 

Teksti: Timo Kiiskinen

1963

Synnyn Haukivuorella Kantalan kylässä, perheen viimeiseksi, kuudenneksi, lapseksi.

1964

Perhe muuttaa Heinolan Jyränköön.

1969

Isoveli ostaa kitaran. Se on mustassa samettipussissa, todennäköisesti Noson soittaja A. Samana vuonna huojuu Jyrängön kaupunginosan läpi useaan otteeseen langanlaiha, valkotukkainen, silmälasipäinen hippi. Saan myöhemmin kuulla että se on Juice Leskinen. Todennäköisesti hänellä oli siellä pimu.

1971

Jääkiekkoa

1978

Eroan Heinolan Peliitat-jääkiekkojoukkueesta ja perustan bändin. Samana vuonna teen ensimmäisen keikkani Heinolan nuorisotalolla. Ohjelmisto sisältää lähinnä 50-luvun rock’n rollia. Torttu on kondiksessa, suave parempaa kuin brylcreme.

1983–1986

Poikani Joel ja Eliel syntyvät. Muutan Helsinkiin, menen naimisiin ja käyn vuoden Snellman-korkeakoulua. Siellä kuulen ensimmäistä kertaa jällensyntymisestä, henkimaailmasta ja muusta virallisen tiedon ulkopuolella olevista asioista. Teen ensimmäisen lauluni tämän opintovuoden päätteeksi, oppilastyönä. Se on melankolinen häävalssi, ja täyttää tekstillisesti sekä sävellyksellisesti kaikki ne kriteerit, joista myöhemmin tulee oma tunnistettava tyylini lauluntekijänä. Päätän palauttaa suomalaiseen lauluun spirituaalisen taajuuden.

1992

Ensimmäinen soololevy 

Toinen kuu. Sitä seuraavat Vieraat maat ja Soivat kivet. Sitten pidän taukoa, kunnes teen Suuri mies -nimisen levyn.  

1995

Huomaan, että laulujeni on mahdollista menestyä isosti, vaikka olisin mariginaalissa artistina. 

Teen lauluja muille ja ne menestyvät. Vuosikymmenen lopussa konemusa on vallannut lauluntekomarkkinat.

2001–2005

Teen lukemattomia lauluja lukemattomille artisteille. 

2005

Tapaan tulevan vaimoni.

2007

Omalla maalla -soololevy

2008

Chet-jazzlevy

2009 

Kolmas lapseni syntyy. 

2009

Tapaan Vesa-Matti Loirin ja teen hänen kanssaan yhteistyötä. Ymmärrän, että henki on yhtä konkreettinen kuin aine. 

2011 

Kullervo Linna -palkinto

2014

Katri-Helenan Taivaan tie -albumi jossa on paljon laulujani. Pepe & Saimaa -levy avaa uusia mahdollisuuksia ja alueita musiikissa ja mielessä. Saan Junnu Vainio -palkinnon. Tunnen löytäneeni taas uuden tavan tai kerrostuman omasta mielestäni. Kurkotan uusille alueille sisälläni, ja samalla tavoitan uutta erilaista yleisöä.

Se mitä en osaa tässä kertoa, se mistä John Lennon puhuu sanoessaan “Life is what happens to you, while you’re busy making other plans”. Se on tallennettu lauluihin.

www.timokiiskinen.com

Selvis-lehti: