Samuli Kosminen

Kosminen nauttii pieniin hetkiin paneutumisesta

Selvis-lehti 02/2014
Teksti: Juhana Unkuri
Kuvat: Dort Salutskij

Elokuvamusiikin säveltäminen on Samuli Kosmiselle jännittävä ja vielä suhteellisen uusi maailma. Harpa-ehdokkuuden saanut American Vagabond on ensimmäinen pitkä elokuva, jonka musiikin Kosminen on tehnyt yksin. Jussilla palkitun Jadesoturi-musiikin hän teki yhdessä Kimmo Pohjosen kanssa, ja lisäksi Kosminen on tehnyt musiikin vuonna 2007 valmistuneeseen Iris Olssonin lyhytdokumenttiin Kesän lapsi.

American Vagabondin musiikintekoprosessia Kosminen kuvaa intensiiviseksi. 

– Aihe oli kipeä, joten tilanne oli emotionaalisesti haastava. Tuntui erityisen tärkeältä hakea musiikkiin oikea sävy. Koko prosessin jälkeen tuntuu huikealta, että kaikki uurastus on jollain tapaa tullut läpi ja huomattu. Olen todella otettu Harpa-ehdokkuudesta.

Kosmisen mukaan yhteys American Vagabondin ohjaajaan Susanna Helkeen syntyi helposti. 

– Susanna on tarkkakorvainen ja tunnistaa pieniä sävyjä. Minun on helppo heitellä projektin alussa erilaisia demoja läjittäin. On hienoa poimia olennaisia elementtejä ja teemoja yhdessä ohjaajan kanssa. Hänen visiotaanhan elokuvassa ollaan kuitenkin toteuttamassa. Susanna tiesi tarkkaan, mitä hän oli musiikilla hakemassa. Hän sai musiikistani olennaisen ulos, sanoo Kosminen ja kehuu myös Jadesoturin ohjanneen AJ Annilan kanssa tehtyä yhteistyötä.

Kosmisen mielestä elokuva on yksi upeimmista taidemuodoista.

– Elokuvamusiikkia tehdessä kokee olevansa eri tavalla osa isompaa kokonaisuutta kuin esimerkiksi perinteistä äänilevyä tehdessä.

Kerronnallista soundia

Elokuvamusiikki on kiehtonut Kosmista aina, ja hän muistaa fiilistelleensä elokuvien soundtrack-levyjä jo pienenä.

– Muistan ajatelleeni, että sound-trackeissä on aina enemmän fiilistä kuin muissa levyissä. En tuolloin tiedostanut, että usein leffamusassa katsojaa johdatellaan ja viedään tiettyyn tunnelmaan tarkoituksella. Taisin erityisesti lapsena diggailla todella imeliä hollywoodscoreja.

Kosmisen pääasialliseen musiikilliseen toimenkuvaan kuuluvat tuottaminen ja studiotyöskentely, oman musiikin teko sekä konsertointi muutamissa vakioprojekteissa, joita ovat Múm, Hauschka ja Kimmo Pohjonen. Kosminen uskoo, että hänen musiikissaan on yleensäkin mukana jokin visuaalinen aspekti, joka korostuu instrumentaaliprojekteissa ja -sävellyksissä. 

– On luontevaa jatkumoa siirtää sama maailma elokuvaan. Tai ehkä homma toimii pikemminkin toisinpäin. Olen luultavasti aina hakenut musiikinteossa ja tuottamissani projekteissa mielikuvitusta ja mielikuvia herättelevää sointia ja jonkinlaista kerronnallista soundia.

Kosminen toteaa, että elokuvamusiikin säveltäminen eroaa usein selvästi perinteisen biisin säveltämisestä.

– Elokuvamusiikin kesto ja dramaturgia ovat alisteisia tarinalle. Elokuvaa säveltäessä kohtaa monia sellaisia haasteita, joita normaalissa biisinteossa ei ole. Nautin tosi paljon pieniin hetkiin ja nyansseihin paneutumisesta, oikean tunnelman jatkuvasta etsimisestä sekä siitä hetkestä, kun tuo tunnelma lopulta tavoitetaan.

Oma tyyli avannut uusia ovia

Kosminen kertoo hakeneensa 2000-luvun alkupuoliskolta lähtien omaa soundia musiikillisen monipuolisuuden kustannuksella.

– Musiikkini voisi määritellä elektronisen ja taidemusiikin estetiikan, popin, folkin ja orgaanisten soittimien fuusioksi. Mitä enemmän olen keskittynyt kehittämään omaa tyyliä ja näkemystä, sitä enemmän tämä on suureksi ilokseni avannut uusia ovia ja yhteistyömahdollisuuksia. Toisaalta olen oppinut soveltamaan omaa juttuani moneen eri yhteyteen.

– Toistaiseksi kaikki työskentelyni elokuvan parissa on juontanut juurensa siitä, että ohjaaja on ollut kiinnostunut juuri tietystä tyylistä. Hän on ottanut yhteyttä minuun joko muiden projektieni tai kollegan suosittelun perusteella.

Kosminen tekisi mielellään lisää elokuvamusiikkia. 

– Muut musiikkiprojektini ovat toistaiseksi vieneet lähes kaiken aikani, joten en ole aktiivisesti etsinyt elokuvan parista töitä. En myöskään omaa sellaista monipuolisuutta kuin elokuvasäveltäjät perinteisessä mielessä omaavat. Toivoisin tietysti, että jatkossakin juuri minun oma soundini ja tyylini toisi lisää mahdollisuuksia.

Kosmisen mielestä hyvä elokuvamusiikki on luonnollinen ja pakoton osa kertomusta. Toisinaan hyvä elokuvamusiikki on sellaista, jota tuskin huomaa, ja toisinaan musiikki voi lähteä kuljettamaan katsojaa.

– Ihailen niin äänisuunnittelun kaltaisena näyttäytyvää minimalismia kuin tyylikkäästi toteutettua tunteita paisuttelevaa sinfonista paahtoakin.

– Jonny Greenwoodin Mestari ja There will be blood ovat täydellistä elokuvamusiikkia. Näiden leffojen musiikki on sekä minimalistista että lyyristä, pakahduttavan upeaa ja todella persoonallista. Olen aina diggaillut tosi paljon myös Wes Andersonin leffojen soundtrackeja. Hänen elokuviensa musiikkivalinnoille on ominaista leikkisyys, karaktäärisyys ja sympaattinen hullunkurisuus. Tarantinomaisen nerokasta biisien kierrätystä kauneimmillaan.

Selvis-lehti: