SELVIS 4/98 teksti: Martti Heikkilä

Elvis elää EU:ssakin

Kävimme marraskuun lopussa vakavan kolleegani Tapio Tuomelan kanssa Brysselissä. Se oli ensimmäinen kerta, kun Elvis ja SS lähettivät edustajansa EU:n pääkallonpaikalle. Matkamme aiheena oli jatkokokous viime toukokuussa Lontoossa pidetylle EU-maiden musiikintekijöiden IN TUNE IN EUROPE -seminaarille

Samalla käytimme tilaisuutta hyväksemme ja ohjelmaamme kuuluivat tapaamiset europarlamentaarikko Mirja Ryynäsen ja kulttuuriasianneuvos Risto Kivelän kanssa sekä vierailu EMO:ssa (= European Music Office). Lisäksi seurasimme Euroopan parlamentissa kulttuurivaliokunnan kokousta. Mirja Ryynänen on sen suomalainen jäsen ja Marjo Matikainen-Kallström varajäsen.

Emme olleet näinä päivinä ainoat brysselinkävijät Suomesta. Kulttuurivaliokunnan kokousta seurasi myös viitisentoista Suomen Kirjastoseuran edustajaa, jotka myös illastivat yhdessä suomalaisten europarlamentaarikkojen kanssa. Yksi keskustelunaihe oli varmasti se, säilyykö kirjastoilla musiikin vapaa käyttöoikeus myös digitaaliaikana.

Euroopan Unioni vaikuttaa vuosi vuodelta enemmän myös suomalaisten musiikintekijöiden elämään, halusimmepa sitä tai emme. Heti ensimmäinen EU-jäsenyyden vaikutushan oli se, että tekijänoikeuden suoja-aika piteni täälläkin 70 vuoteen. Tämä oli vastoin meidän etujamme; korvauksista yhä pienempi osa tulee sen jälkeen teosten alkuperäisille tekijöille. Samalla hämärtyy tekijänoikeuden tarkoitus, joka on luovan työn taloudellisten edellytysten turvaaminen (= pitää tekijät hengissä).

Tuo suoja-ajan piteneminen pääsi tapahtumaan ilman EU-maiden tekijöiden riittävän kuuluvaa vastustusta. Paha puute tekijöiden EU-tason edunvalvonnassa onkin tekijöiden järjestäytymättömyydessä. Brysselissä ei ole ketään kertomassa, mitä euroopalaiset säveltäjät ja sanoittajat asioista ajattelevat. Näin pitäisi olla ennen kuin suoja-aikaa seuraavan kerran lähdetään pidentämään tai tehdään muita muutoksia, jotka vaikuttavat tekijöiden elämään.

Tekijänoikeusseurat ovat kyllä hyvin järjestäytyneet ja niiden ääni kuuluu myös Brysselissä. Ja voi tietysti kysyä, eikö Teoston kautta myös suomalaisen tekijän etuja riittävästi valvota kansainvälisillä kentillä. Vastaus on ei. Juuri esimerkiksi suoja-ajan pidentämisessä tekijöiden edut eivät välttämättä käy yksiin kustantajien kanssa puhumattakaan toimistojen liian bisneshenkisistä johtajista. Tekijöiden ääni on saatava kuuluviin myös suoraan ruohonjuuritasolta.

Maailmanlaajuisesti musiikintekijöiden ääntä voi saada paremmin kuulumaan kansainvälinen säveltäjäneuvosto CIAM, jonka puheenjohtaja on nykyisin Teoston puheenjohtaja Otto Donner. Tämä kuitenkin edellyttää CIAM:n toiminnan huomattavaa tehostumista hallinnollisista resursseista lähtien.

Mutta EU-tasolla on paljon sellaisia asioita, joiden hoitamiseen ja edistämiseen CIAM ei tehokkaampanakaan sovellu vaan tarvitaan uutta tekijöiden yhteistyöfoorumia. Vaikka CIAM lobbaisikin tekijänoikeusasiat digitaaliajan direktiiveineen, jää EU:n kulttuuripolitiikkaan vaikuttaminen ja siihen liittyvien projektien toteuttaminen sen tehtävien ulkopuolelle. Työsarkaa riittää myös esimerkiksi verotuksessa ja taiteilijoiden sosiaaliturvassa nyt, kun EU niissäkin alkaa tavoitella yhtenäistä linjaa.

Tästä syystä Elvis on lähtenyt aktiivisesti mukaan siihen brittiläisten tekijäjärjestöjen käynnistämään prosessiin, jonka alkusoittona oli viime keväänä Lontoossa pidetty seminaari ja jonka jatkoa oli tämä Brysselin kokous. Parhaalta tuntuisi sellainen malli, jonka perustan muodostavat kunkin maan tekijäjärjestöt ilman liian tiukkaa ja byrokraattista katto-organisaatiota. Tällainen verkostoituminen edellyttää tosin Keski- ja Etelä-Euroopassa tekijöiden nykyistä parempaa paikallista järjestäytymistä. On ollut hämmästyttävää huomata, kuinka monesta maasta puuttuu kokonaan sellainen tekijöiden yhdistys, joka tekijänoikeusseurasta erillisenä ajaa maan kaikkien säveltäjien ja sanoittajien etuja. Tarvitaan lisää Elviksen sisaryhdistyksiä Pohjoismaiden ulkopuolellakin.

Lontoossa ja Brysselissä nähtiin myös se, että EU:n tasolla tekijät voivat toimia ilman turhia genrerajoja. Ilahduttavaa on ollut myös se, että Suomen Säveltäjätkin on lähtenyt mukaan tähän prosessiin, vaikkakin tavoilleen uskollisena meitä varovammin.

Kansainvälisessä yhteistyössämme painopiste alkaa väistämättä siirtyä Pohjoismaista Eurooppaan. Samalla pohjoismaisessa yhteistyössä korostuu yhteisen linjan hakeminen Euroopan foorumeille.

Elviksen EU-aikaan siirtymisestä on merkkinä myös se, että ensi kesän vaaleissa meille tarjoutuu tilaisuus saada oma jäsenemme Euroopan parlamenttiin. Tällä tietoa ainakin Jani Uhlenius on ehdokkaana (demareiden listalla). Janihan on nykyisin valtion säveltaidetoimikunnan puheenjohtaja ja tuntee hyvin kulttuuripolitiikan kiemurat.

Elviksen toiminnassa on takana vilkas syksy ja edessä varmaan yhtä vilkas kevät. Seuraavassa joitakin tärkeimpiä syksyn ja kevään työsarkoja:

• Musiikin tiedotuskeskuksen rooli kevyen musiikin edistäjänä kotimaassa oli aiheena seminaarissa 9. marraskuuta. Elvisläiset olivat runsaslukuisesti paikalla ja seminaari osoitti selvästi, että tarpeita ja mahdollisuuksia kyllä riittää. Micin on vain ehdottomasti saatava lisää resursseja myös kotimaiseen toimintaan ja myös meidän alueellamme. Tiedotuskeskushan saa vuosittain 4 miljoonaa markkaa Teoston kansallisista eli meidän yhteisistä varoistamme. Nykyisin tästä vähintään 3 miljoonaa palvelee vakavaa musiikkia ja meille jäävistä murusista pääosa kohdistuu musiikkimme viemiseen ulkomaille. Elviksen kanta on, että Micin toiminnan tulee palvella yhtä paljon meikäläisiä kuin vakaviakin. Tämän pitäisi olla vähintäänkin kohtuullinen vaatimus.
• Teoston kansallisista varoista käytetään yli 800.000 markkaa vuodessa partituurimusiikin tukemiseen. Tämä ns. tukitilitys otettiin käyttöön genreuudistuksen yhteydessä osana pakettia, jolla vakavat säveltäjät saatiin suostumaan siihen, että genret poistettiin. Järjestelmä on hyvin keinotekoinen ja hyödyttää valtaosaltaan vain vakavaa musiikkia. Tämän lisäksi kyseistä tukea saavat eniten ne teokset, joita esitetään eniten, mikä ei liene tarkoitus. Sen tilalle on aika löytää jotain muuta. Samoin koko tilitysjärjestelmä vaatii uudistamista. Tätä varten Elviksellä on oma tilitystyöryhmä, johon kuuluvat Matti Kontio, Eero Lupari, Esa Nieminen ja meikäläinen. Teosto puolestaan on yhdistänyt jakosääntötoimikunnan ja tilitystyöryhmän, johon uuteen toimikuntaan tulin valituksi elvisläisenä yhdessä Otto Donnerin kanssa. Sen lähiaikojen tärkeimpänä tehtävänä on juuri tilitysjärjestelmän uudistaminen. Edellisestä remontistahan on jo viisi vuotta.
• Työnsä päättänyt jakosääntötoimikunta sai lopulta valmiiksi esityksensä vapaita osia sisältävien teosten uudesta jakosäännöstä. Myös Teoston johtokunta on esityksen jo hyväksynyt ja se tulee Teoston vuosikokouksen päätettäväksi 22. huhtikuuta. Kompromissin keskeinen kohta on se, että alunperin vapaan teoksen sovittajan osuudet ovat 16,67, 25,00 tai 33,33 % ja kustantajan osuus vastaavasti yhtä suuri eli 16,67, 25,00 tai 33,33 %. Näin kustantajan osuus ei enää missään tilanteessa voi olla suurempi kuin suojattujen tekijöiden osuus.
• Teoston vuosikokouksessa tulee myös päätettäväksi ns. kustannekysymys, joka jo kahdessa vuosikokouksessa on lykätty tuonnemmaksi. Ilmassa on merkkejä siitä, että lopulta löytyy sellainen neuvottelutulos, jonka sekä Elvis, Suomen Säveltäjät että Suomen Musiikkikustajat ry voivat hyväksyä.
• Ilmassa on myös huonoja merkkejä siitä, että Teostossa jotkut voimat haluavat markkinoida taustamusiikkia jokaiseen julkiseen tilaan. Tämä ei mielestämme ole Teoston tehtävä. Lisää resursseja tarvitaan sen sijaan siihen, että tilitykset jaetaan tekijöille mahdollisimman oikein eli sen mukaisesti, mitä teoksia missäkin soitetaan.

Onko Elvis mielestäsi oikeilla linjoilla näissä ja muissa kysymyksissä? Siihen voit ottaa kantaa tulemalla yhdistyksemme vuosikokoukseen, joka pidetään 22.2. klo 18 Ravintola Tekniskassa. Silloinhan päätetään mm. Vuoden 1999 toimintasuunnitelmasta ja siitä, ketkä istuvat erovuoroisten johtokunnan jäsenten tuoleilla seuraavat kaksi vuotta. Tätä jälkimmäistä kysymystä on viimevuotiseen tapaan valmistelemassa johtokunnan asettama vaalivaliokunta, johon kuuluvat Timo Forsström, Arthur Fuhrmann, ja Jorma Toiviainen. Heistä kukaan ei kuulu nykyiseen johtokuntaan ja tämän vaalivaliokuntasysteemin tarkoitus on, että valinnat vuosikokouksessa tapahtuvat aidossa demokratian hengessä. Demokratia taas toteutuu sitä paremmin, mitä useampi jäsen saapuu paikalle.

Takaisin SELVISin hakemistoon

Seuraava artikkeli