Musiikkikustantamo Warner Chappell Music Finland Oy juhli äskettäin satavuotista taivaltaan. Musiikkikaupasta alkanut toiminta oli aluksi nuottien valmistusta ja myyntiä. Se oli itsenäistä musiikin kustantamista.

Kevyen musiikin puolella tuo itsenäisyys hävisi, kun painopiste alkoi siirtyä äänitteiden tuottamiseen. Myös Fazerissa elettiin useita vuosikymmeniä siinä maailmassa, jossa tekijä ensin asioi levy-yhtiön kanssa, ja jossa hänet sitten ohjattiin allekirjoittamaan sopimus samaan taloon kuuluvan kustantamon kanssa.

Itsenäiseen kustantamiseen palattiin sen jälkeen, kun kansainvälinen Warner Music -ryhmä osti Fazer Musiikki Oy:n. Maailmalta tuotiin silloin tänne aivan uusi ja moderni kustantamisen malli. Siinä itsenäinen kustannusyhtiö tekee työtä suoraan tekijöiden ja teosten kanssa. Tärkeimpänä tavoitteena on saada uudelle teokselle mahdollisimman hyvin onnistunut ensimmäinen levytys. Nuotteja ei vielä tässä vaiheessa useinkaan tarvita.

Pari vuotta sitten alkanut itsenäinen toiminta ei ole kytkettynä Warnerin levy-yhtiöön vaan sen kohteena ovat kaikki levy-yhtiöt ja artistit. Tästä seuraa, että tekijän on saatava kustantajalta todellisia palveluja, jotta hänen kannattaa tehdä sopimus. Tässä mallissa levy-yhtiölle on samantekevää, otetaanko levylle manusteos vai Warner Chappellin kustantama.

Silloin kun musiikin kustantaminen on näin terveellä ja itsenäisellä pohjalla, tekijän ja kustantajan suhdekin voi perustua keskinäiseen luottamukseen. Valitettavasti vain Warner Chappell on toistaiseksi ainoa moderni ja itsenäinen kustantamo Suomessa. Samansuuntaista toimintaa on nyt tiettävästi alkamassa suomalaisen BMG:n sisällä. Levy-yhtiönähän BMG on kuulunut niihin, jotka eivät ole vaatineet tekijöiltä levytyksen kylkiäisenä kustannussopimusta, kuten monet kotimaiset levy-yhtiöt edelleen tekevät.

Ruotsissa itsenäisiä musiikkikustantajia on jo runsaasti. Tästä seuraa, että myös ruotsalaisessa musiikkikustantajien yhdistyksessä itsenäiset kustantamot ovat hallitsevassa asemassa. Toisin on meillä. Suomen Musiikkikustantajat ry:ssä on valta ollut muilla kuin itsenäisillä kustantajilla. Tätä samaa valtaa on käytetty myös Teoston johtokunnassa. Warner Chappellin edustajien voimat eivät yksinään ole riittäneet itsenäisen kustannustoiminnan puolustamiseen.

Näin on syntynyt se harhakuva, että tekijät ja kustantajat olisivat Suomessa ja Teostossa napit vastakkain. Näinhän ei ole, vaan todellisuudessa tekijät ja itsenäiset kustantajat ovat samassa veneessä. Toisessa veneessä ovat levy-yhtiöt ja epäitsenäiset kustantajat. On tietysti tärkeää, että myös levy-yhtiöiden vene pysyy pinnalla. Epäitsenäiset kustantajat sen sijaan voisi heittää yli laidan, koska niiden toimintamalli on jo aikansa elänyt.