Mikko Perkoila

pysyy kiinni leivän syrjässä

Mikko Perkoila vastaa kännykkäänsä autosta jossain Järvenpään ja Helsingin välillä. Taustalta kuuluu liikenteen hurinaa. Että minnekö menossa, no Elvis ry:n johtokunnan kokoukseen tietenkin.

Mies kuulostaa teeskentelemättömän tyytyväiseltä nykyiseen keikkatilanteeseensa. Välillä on työtä aina väsymiseen asti. On koulukeikkaa, päiväkotia, harjannostajaisia yms. Omatekoista ohjelmistoakin riittää kaikenikäisten lähtöihin. Uusia lauluja syntyy tasaiseen tahtiin. Omatekoisia ovat myös takavuosina väsätyt perinnesoittimet, jotka seuraavat mukana lastenkeikoilla rekvisiittana.

Keikoilla Mikolla seuraa mukana oma pa-laitteisto, trubaduurisetti, joka mahtuu henkilöauton peräkoslaan, mikseri ja pari pientä aktiivikajaria. Mieluiten mies esiintyy kuitenkin aina tilaisuuden tullen akustisesti.

Mikolla, kuten monella muullakin muusikolla on kiusanaan tinnitus, ikuinen korvan vinkuna. Vaivan Mikko uskoo olevan enemmän armeijan kuin keikkojen perua.

- On siinä se hyvä puoli, että sen mukaan voi virittää kitaran. Se on korkea hoo.

Mikko haluaa ottaa kantaa ei -iskelmän puolesta. Kymmenkunta laulelmallista pitkää soittoa synnyttänyt taiteilija tietää mistä puhuu.

- Järkyttävää, että Radio Suomikin karsii matalaotsaisesti kaiken laulelman.

Mikko ei silti lannistu. Hyville biiseille löytyy aina kuulijakuntaa.

- Olen sen verran jääräpäinen, että en vaihda linjaa.

Lauluntekokilpailuista mies viis veisaa.

- En ota osaa, en viitsi. Laulujen laittaminen järjestykseen tympii.

Takaisin SELVISin hakemistoon

Seuraava artikkeli