Charlies: Affe Tuomela - rummut; Charles Plogman - laulu ja kitara; Roger Holmlund - koskettimet, haitari ja saksofoni; Peter Österåker - basso.

Tanssiyhtye Charlies on kotoisin Vaasan naapurista Mustasaaresta. Heiltä on tähän mennessä ilmestynyt 4 singleä ja 2 pitkäsoittoa. Ryhmä valittiin Vuoden Viihdyttäjäksi 1999, ja äskettäin yhtye sijoittui toiseksi Syksyn Sävel kilpailussa laululla Vain vähän aikaa. Charlies teki historiaa: bändi oli ensimmäinen suomenruotsalainen finalisti kisassa sitten vuoden 1987.

Laulaja-kitaristi ja biisintekijä Charles Plogman on syystä tyytyväinen. Melkein-voitto lienee jyrkentänyt bändin jo muutenkin noususuhteista uraa?

- Kyllä se lähti taas muutaman pykälän eteenpäin. Koko ensi vuoden keikkakalenteri on varattu. Ihan hyvältä näyttää. Tehdään sellaiset +-15 keikkaa kuukaudessa.

Charlies on ollut koossa syksystä 1995. Minkälainen musiikillinen historia sulla on; oletko aina soittanut tanssimusaa?

- Parikymmentä vuotta olen harrastanut musiikkia, soittanut eri bändeissä. Vuonna -81 mentiin pankkiin ja otettiin lainaa ja ruvettiin viikonloppuisin vääntämään. Se oli diskomusaa nuorisolle, sitä tehtiin 5-6 vuotta. Markkinat muuttui sitten niin, ettei nuorisopaikkoja ollut niin paljon, sitten mentiin kypsempään suuntaan; -86 ruvettiin soittamaan varttuneemmille ihmisille. Julkisella puolella mä olen aina soittanut tanssimusaa.

- Laulutunteja rupesin ottamaan -90 ja -94 menin konservatorioon. Siellä ehdin olla 3 vuotta opiskelemassa klassista laulua. Nyt mulla puuttuu oikeastaan vain se viimeinen eli 2B-tutkinto, että musta tulis "muusikko pääaineena laulu". En ehtinyt tehdä sitä kun voitettiin Viihdyttäjä 1999 -kilpailu ja tuli kiinnitys Kesäillan valssiin (ohjelmasarja TV2:ssa); keikkoja rupes tuppaamaan niin paljon. Oli pakko valita: pistin opinnot hyllylle. En tiedä jos jatkan joskus valmiiksi... Tällä hetkellä teen vain tätä. Mulla on myös musiikkikustantamo, Meir Music Oy, jonka perustin -97. Kun oon biisejä tehnyt noin 10 vuotta, niin mulla on aika paljon kappaleita.

Mielenkiintoinen juttu tämä oma kustantamo. BMG:llähän on myös kustantamo. Millä tavalla se toimii, kun olet omien biisiesi herra?

- Meillä on sellainen sopimus, että aina kun biisit menee BMG:n tai Bluebirdin kautta, niin splitataan se kustannusosuus, siinä tehdään yhteistyötä. Siitä jää siis 16 % ja jotain per kustantamo. Mulla on studiokontaktit ja yhteistyökumppanit täällä Vaasan seudulla, teen biisejä täällä ihan niin kuin parhaaksi näen, ja sitten tarjoan niitä eteenpäin. Ne mitkä ne haluaa BMG:lle, ne menee sinne ja splitataan. Tietysti tarjoan muillekin levy-yhtiöille ja kustantamoille biisejä. Mä teen yhteistyötä periaatteessa kaikkien kanssa, ahkerimmin tietysti BMG:n kanssa, kun ollaan niitten leivissä.

Olet tehnyt paljon biisejä muille, ainakin Pariisin kuun Tarja Lunnakselle?

- Joo, ja siitähän se lähti. Ennen pyörittiin vaan täällä rannikolla, ja lauloin ruotsiksi. Sitten kun sain idean musiikkikustantamosta, rupesin kääntämään biisejä joita olin tehnyt. Elviksen vuoden 1998 tekijähakemiston perusteella lähetin kirjeen 13 sanoittajalle, sain 6 vastausta, minkä jälkeen tiiviimpi yhteistyö on virinnyt Lasse Wikmanin ja Keijo Laitisen kanssa. Rupesin sitten tarjoamaan näitä meidän tekeleitä maailmalle. Seppo Matintalo Bluebird/BMG:llä keksi sellaisen idean, että Charlies voiskin olla se bändi joka esittää näitä biisejä. Siitä se lähti tää Suomen valloitus (nauraa), jos niin voi sanoa.

Charlies-ohjelmisto koostuu siis omista sävellyksistäsi?

- Suurin osa, kun olen ainut bändissä joka sävellän. Sitten on toinen kollega täällä rannikolla, just hänen kanssaan tehtiin Pariisin kuu ja Janne Tulkille Kun tuuli kutsuu. Lasse Wikman ja Keijo Laitinen on tehneet mulle tekstejä, ja tuorein juttu on kun olen tehnyt Veksin kanssa 3 biisiä; ovat valmiita mutta eivät demoasteella vielä. Ehkä ne joutuu uudelle levylle, joka ilmestyy helmikuussa. Nyt alkaa pitkä rundi, melkein joka päivä keikkaa, ja ensi tiistaina alkaa Lapin rundi. Ankara putki tulossa.

ELVISin TEKIJÄHAKEMISTO TOIMII!! Lasse Wikman ja Charles Plogman aloittivat yhteistyön muutama vuosi sitten. Nyt se poiki kakkossijan Syksyn Sävelessä.

Lasse Wikman

KIRJOITUKSIA KELLARISTA

Lasse Wikman on sanoittaja vuoden Syksyn Sävel yllättäjän takana. Lasse on lisäksi monitoiminen tuottaja, käsikirjoittaja ja opettajakin. Melkein vuoden hänellä on ollut oma yhden miehen AV-firma Helsingissä.

Mitä kaikkea audiovisuaalista on tullut tehtyä?

- Alihankintana teen aika paljon, ja jonkun verran omia. Teen käsikirjoituksia yritysohjelmiin ja opetusohjelmiin, sellaisiin mitä koulut ja yritykset käyttää. Lisäksi opetan Kouvolan ammattikorkeassa viestintää. Sitten olen tuottanut televisiosarjoja ja televisio-ohjelmia, mm. suomalaisen rockin historiikin, joka on neliosainen. Kuka mitä häh? puhuu 70-luvusta, sen jälkeen tuli Kunnian kentät, joka puhuu 80-luvusta siinä oli myös tää Dingon osuus. Tehtiin ne aikoinaan vähän hassussa järjestyksessä: sitten Olet paha 60-luvusta ja viime tammikuussa tuli Hyvää yötä ja huomenta 90-luvusta. Nää on Axa Sorjasen toimittamia juttuja.

Olet tehnyt monelle laulajalle tekstejä. Anna Eriksson, Niina Päivänurmi, Kake Randelin...?

- Ja Tiina Pettersson. Sitten tämmöiselle trubaduurille kuin Jyrki Härkönen varmaan parisenkymmentä tekstiä. Jyrki on tehnyt paljon omakustanteita. Ne on olleet mulle tärkeitä juttuja, koska Jyrki on tarttunut myös semmoisiin mihin levy-yhtiöt ei ole tarttuneet.

Sanoittajilla on joskus meininki laulattaa studiossa; oletko itse mukana levytyssessioissa?

- En ole. Mä olen musiikin suhteen ummikko, mä en lue nuotteja ja olen tämmöinen itseoppinut. En osaa selittää miten seuraan melodiaa, jotenkin mä vaan sen yritän hahmottaa. Lasken tavuja ja yritän päästä mukaan melodiaan, keksin jonkun tavan jolla saan sen rakenteen selville. Tää on joskus ollut jollekin säveltäjälle tosi vaikeeta.

Kauanko olet tehnyt biiseihin tekstejä?

- Vuonna 87 mä olen varmaan tehnyt ekoja juttuja; 90-luvun alussa mulle tuli ihan ensimmäinen juttu, minkä olen sanottanut. Mä olin jo 25 tai 26 kun aloitin. Mun kaveri harrasti säveltämistä ja mua on aina kiehtonut laulujen tekeminen no, päätettiin että kokeillaan. Kaverin into hiipui, mutta mä jatkoin. Aika monta vuotta löin päätä seinään, mut kyselin neuvoja ja pikku hiljaa halusin saada sen muodon kasaan. Mä tykkään riimeistä ja ihailen suunnattomasti Juha Vainiota ja Reino Helismaata.

Millä tavalla olet saanut tekstisi esille, ja kuinka tutustuit Charles Plogmaniin?

- Aika paljon olen nähnyt vaivaa, käynyt levy-yhtiöiden juttusilla. Tietysti kun muutamat on menneet läpi, se on helpompaa. Edelleen se on hirveen vaikeeta, mutta nyt ne sentään saa kuunteluun, se on jo askel parempaan.

- Charles otti yhteyttä 3-4 vuotta sitten. Hän haki suomenkielistä yhteistyökumppania. Hänen kanssaan tai hänen kauttaan on tehty yhdessä varmaan 30-40 kappaletta. Hän on hyvin tuottelias ja taitava tyyppi. Ja hänellä on omat kanavat, että saadaan demottua kaikki jutut.

- Kaiken kaikkiaan jos otetaan omakustanteet mukaan mulla on kappaleita levyillä varmaan 40-50.

Suurin menestys tähän mennessä lienee Vain vähän aikaa, Syksyn Sävel kakkonen?

- On, ilman muuta. Aikoinaan oli Anna Erikssonin Lähden lentoon, joka karsiutui finaalista; ajattelin että ton lähemmäksi mä en pääse ikinä! Siis sanoittajana. Se oli oikeastaan ensimmäinen mun kappale joka soi vähän enemmän.

- Vuonna 94 tai 95 voitettiin Roni Kamrasin kanssa rautatieaiheisten laulujen kilpailu. Sitten olen aika paljon tehnyt Mamban kosketinsoittajan Reijo Anttilan kanssa, mm. 2 Anna Erikssonin kappaletta; se toinen on Sammui taivaalla tähti. Ja Reijon kanssa tultiin toiseksi Kotkan Meripäivien laulukilpailussa. Pikkusen on hiipunut into noihin kilpailuihin osallistumisiin. Siinä pitää aina nähdä niin paljon vaivaa, pitää tehdä demot hyvin ja muuta. Ei oo kipinää niin kuin alkuaikoina.

Millainen on elämäntilanne tällä hetkellä, mitä on kiikarissa?

- Asun kerrostalossa ja mulla on kellarissa vanha pesuhuone työhuoneena. Nyt kun olen yhden miehen firma, pystyn paremmin lähtemään erilaisiin projekteihin mukaan; opetusalalla, TV- ja yritysjuttuihin, ja tietysti musiikkipuoli kiehtoo. Niin kauan kuin sillä elää, niin sehän on ideaali tilanne.