SÄVELTÄJÄT JA SANOITTAJAT ELVIS ry. - Juha Vainio -palkinto 03/2004

Juha Vainio -palkinto Jorma Toiviaiselle

Vuoden 2004 Juha Vainion Rahaston tunnustuspalkinto (5000 e) luovutettiin 23. heinäkuuta Kotkan Meripäivillä järjestetyn "Käyn Ahon Laitaa" -konsertin yhteydessä keravalaiselle Jorma Toiviaiselle hänen työstään sanoittajana.

Raatina toiminut rahaston hallitus perustelee valintaa näin: Jorma Toiviainen (s. 1949) on toiminut sanoittajana vuodesta 1977. Jo lähes tuhannen julkaistun laulutekstin tekijää voidaan pitää "hitaana kiiruhtajana". Toiviainen on määrätietoisella työskentelyllään kehittynyt vuosien saatossa luotettavasta ammattilaisesta viime aikojen käytetyimmäksi iskelmäsanoittajaksi. Pitkän uransa aikana hän on ehtinyt työskennellä lähestulkoon kaikkien keskeisten suomalaisten iskelmäsäveltäjien kanssa, ja samoin suurin osa eturivin artisteistamme on levyttänyt hänen tekstejään.

"Kapteeni Aika" aloitti uran

Varhaisin Toiviaisen menestysteos on käännösteksti "Kapteeni Aika" Paula Koivuniemelle vuodelta 1978, jonka menestyksestä hänen uransa sanoittajana varsinaisesti lähti käyntiin. Vaikka Toiviaisen alkupään tuotannosta löytyykin niin suosituiksi nousseita kuin myös aikaa hyvin kestäneitä tekstejä, niin sanoittajiemme eturivissä hän vakiinnutti paikkansa selkeästi vasta 90-luvulla.

Erityisesti vertaansa vailla oleva menestysputki Seinäjoen Tangomarkkinoiden sävellyskilpailussa on tuottanut joukon myös Jorma Toiviaisen menestyneimpiä ja arvostetuimpia teoksia. Tunnetuimpia Toiviaisen tekstejä ovat esimerkiksi Mika Toivasen säveltämät tangot "Yön kuningatar" (Eija Kantola 1993) ja "Mun aika mennä on" (Sauli Lehtonen 1995). Kaiken kaikkiaan Toiviainen on ollut mukana voittamassa ko. kilpailua peräti seitsemän kertaa, viimeksi vuosina 2001- 2003 Timo Forsströmin sävellyksillä "Kuu, kylmä kuningatar", "Soittakaa lujempaa" sekä "Ei lähtevää saa viivyttää".

Neljän veen periaate

Tekijänä Jorma Toiviainen pitää itseään "vanhan liiton miehenä, joka luottaa puhtaisiin riimeihin ja loppusointuun". Hän toteuttaa ammattisanoittajana omaa "neljän veen periaatettaan eli tekstejä laulajille ja kuulijoille vauvasta vaariin, aiheista virrestä vitsiin". Tekniikan hallinnan ohella hän painottaa tekstinteossaan sitä, että laulun "tunnelman täytyy olla ehjä". Toiviainen on varsin laaja-alainen kirjoittaja, joka ihmissuhdetekstien lisäksi on tuottanut esimerkiksi lastenlauluja (Atsipoppaa, Muumit), poliittista satiiria (Itse Valtiaat) sekä kupletteja. Viimemainituista upein näyttö on Jaakko Tepon albumilla "Persaukisten piiritarkastaja" (Jaakko Teppo 1995), jossa Toiviainen pystyi hyppäämään toisen, jo täysin tyylinsä kehittäneen kirjoittajan maailmaan.

Juha Vainio-palkittu Jorma Toivianen joutui välittömästi median pyöritykseen. Kun salarakasta ei löytynyt puhuttiinkin lauluntekemisestä. (kuva: Martti Heikkilä)

Koivisto tuotteliain yhteistyökumppani

Jukka Koivisto on ollut Toiviaisen monista säveltäjä-yhteistyökumppaneista tuotteliaimpia. "Särkyneitten sydänten kerho" (Mika Pohjonen 1993) pitää kertosäkeessään kirjoittajalleen tyypillisen yllättävyyden:

Tervetuloa kerhoon särkyneitten sydänten
siellä olla saa hyvällä syyllä onneton
kust. Suomen Mediamusiikki oy

"Väärää hiljaisuutta" (Petri Hervanto 2000) on Jukka Koiviston sävellys, jossa otsikko viittaa tavallaan samaan asiaan:

Kun me kohtasimme öitä valvottiin
Juteltiin, se oli tärkeätä niin [-]
Nyt on väärää hiljaisuutta
meidän välillämme vaan [-]
Kumpi uskaltaisi tehdä aloitteen
Kumpi sanoisi taas toista rakkaakseen
Kumpi häätäis arjen aaveet
esiin kaivais hullut haaveet
kust. Saarnipuu Kustannus Oy

"Riittääkö rakkaus" (Petri Laaksonen 1996) on Petri Laaksosen säveltämä suosittu häälaulu. Siinä Toiviainen pohtii avioliiton arkea rohkeasti:
Riittääkö rakkaus silloin
kun sitä tarvitaan
kun sitä koetellaan
Kestääkö rakkaus silloin
kun onnen aurinko ei nousekaan
kust. Warner/Chappell Music Finland OY

"Meidän hehkuva hiillos" tekstissä (Tarja Lunnas 2002), säveltäjänä Carlos Toro, Toiviainen on myös tarvittaessa valmis tietoisesti rikkomaan kaiken mikä on hänelle lähes pyhää iskelmäsanoituksessa, eli riimejä voi välttää tietoisestikin:
Meidän hehkuva hiillos
vielä lämpöään antaa
mutta varkain se jäähtyy
on vain harmaata tuhkaa
Meidän hehkuva hiillos
ei saa sammua koskaan
siksi rakkaani saavu
siihen puhalla kanssain
kust. Universal/Polygram Music

Seinäjoen sävellyskilpailun voittanut Timo Forsströmin sävellys "Soittakaa lujempaa" (Mikko Kilkkinen 2002) jättää otsikossaan laulun sävyn vielä kiehtovan epäselväksi, mutta kertosäe paljastaa kaiken:
Soittakaa lujempaa
etten sydämein itkevän kuule
soittakaa hiljempaa
silloin rauhan se hetkeksi saa
Soittakaa lujempaa
ettei sieluuni kylmästi tuule
soittakaa hiljempaa
mut soittakaa, soittakaa
kust. Saarnipuu Kustannus Oy

Jari Holmin sävellyksen "Ei kerro tuuli" (Anne Mattila 2003) teksti käy esimerkiksi siitä, miten Toiviaisen tekstit ovat sittemmin selvästi kypsyneet pohdiskelevammiksi:
Jäi leijumaan outo hiljaisuus
kun lauseet loppui äsken meiltä
ja välillemme hiipi avaruus
se meitä nyt erottaa
Kun kyyneleet maahan putoaa
ne hetken näyttää enkeleiltä
mut niitä on turha tavoittaa
ei kiinni saa unelmaa
Siis mikä oikein, mikä väärin
sen kuinka selville saa
Jos vastauksiin vain löytäis kysymykset
niin olla vois helpompaa
Ei kerro tuuli
ei kuiskaa kaste maan
miks tunne vahva
ei vahva ollutkaan
Ei kerro aallot
ei rannan hiekka tuo
sä mikset jäänyt mun luo
kust. BMG Music Publishing Finland

Lopuksi katkelma Mika Toivasen sävellyksestä "Tahdoin taikka en" (Jari Sillanpää 2003), jonka tekstissä on myös Toiviaiselle ominaista isojen asioiden pohdiskelua:
Malttamaton oon / en taaskaan
tyytynyt tään hetken nautintoon
mietin aina vaan / kuinka löydän tien
onneen suurempaan
Miksi niin mä tein / ei anna vastausta
siihen sydämein
Siksi kai nyt jään / jälleen kulkemaan
öiseen hämärään
Tahdoin taikka en / oon ollut vanki
tunteen hyökyaaltojen
nään niiden voimaan kallioiden
uupuneen
Niinkö mullekin käy tään jälkeen
kust. Utopiah Music Oy