Jaakko Salo on poissa!

Yllättävä ja käsittämätön tieto tuli meille niin televisio- kuin radiouutisista. Iltapäivälehdistä saimme lukea, että Jaakko oli saanut työpaikallaan UIT:ssa äkillisen sairauskohtauksen, jonka seurauksena hän kuoli. Tämä oli tietenkin työtovereille ja ennen kaikkea vaimolle aikamoinen sokki. Jaakolle itselleen tämä lähtö (joka on meillä kaikilla edessä) oli suorastaan kadehdittava. Ei ollut mitään pitkää toivotonta sairastelua mahdollisine tuskineen.

Myös meille muille, jotka tunsimme Jaakon ja olimme hänen ystäviään, sokki ei olisi voinut olla tätä suurempi. Mies, josta tiedämme, että hän hoiti kuntoansa, vietti järkevää elämää lankeamatta paheisiin, täydessä työvireessä, oli aina ystävällinen ja auttavainen, aikaansaapa ja osaava, lähti täysin yllättäen ja varoittamatta. Kohtalon ivaa oli se, että hän oli juuri mennyt naimisiin ja perustanut uuden kodin. Tämä kaikki sortui hetkessä. Minua henkilökohtaisesti tämä liikuttaa paljon enemmän kuin Estonian uppoaminen tai WTC:n tuhoaminen. Sellaisten tapahtumien yhteydessä tuntee oman voimattomuuden ja pienuuden, eikä voi muuta kuin todeta, että kohtalo (jota jotkut kutsuvat jumalaksi) on armoton ja väärämielinen.

Jaakko Salosta on kirjoitettu paljon ja myös suuri yleisö tuntee hänen nimensä hyvin. Väitän kuitenkin, että hyvin harva tietää tai tulee ajatelleeksi, kuinka suuri merkitys Jaakko Salolla on kulttuurielämäämme. Viipurilaispoika, joka kävi koulua Varkaudessa, oli sotalapsena Ruotsissa ja tultuaan opiskelemaan Helsinkiin, ryhtyi soittamaan tienatakseen opiskelurahansa (opintotukea ei siihen aikaan ollut).

Hän soitti Ronnie Kranckin yhtyeessä Klippanilla ja oli vuosikausia pianistina Primulassa. Kun televisio lähti tositoimin liikkeelle, Jakke oli ensimmäisiä musiikintekijöitä, jotka vakavissaan paneutuivat uuteen mediaan. Vähän vanhemmat ihmiset muistavat varmasti siltä ajalta VEK:n (Virtanen-Elo-Kuusla), joka teki loistavia televisio-ohjelmia, ja jossa Jakke oli taustahahmona, ei ainoastaan musiikintekijänä, vaan verbaalisena ja dramaturgiasiantuntijana käsikirjoitustiimiin kuuluvana. Samoin oli ja on asia myös UIT:ssa, jossa hän oli Lasse Mårtensonin, Marjatta Leppäsen, Jukka Virtasen, Pikkis Kuuslan ja muiden kanssa perustajana ja jossa hän on toiminut koko ajan eli 24 vuotta.

Toinen tärkeä sarka oli tietenkin äänilevytyö. On yleisessä tiedossa, että hän oli mukana perustamassa Scandia-äänilevy-yhtiötä. Siellä hän loi Esko Linnavallin kanssa Suomessa ihan uuden ilmeen. Mutta mikä oli vielä tärkeämpää: hän koulutti kädestä pitäen monet laulajat ammattiinsa. (Nimilista veisi tässä liian paljon tilaa.)

Jaakko Salo tunnetaan ennen kaikkea sovittajana, mutta hänen toimintaansa säveltäjänä ei voi ohittaa noin vain. Jaken kynästä lähti miltei 40 elokuvamusiikin partituuria. Mutta häneltä syntyi myös muunlaista musiikkia. Äkkipäin muistan Pelimannikonserton, joka on eräällä ELVISin tuottamalla äänilevyllä. Ravintolaviihteessäkin Jaakko oli edelläkävijöitä.

Kaiken tämän lisäksi on muistettava se suunnaton työ, jonka Salo teki järjestöelämässä. Hän istui ennätykselliset lähes 30 vuotta ELVISin johtokunnassa (1960-83 ja 1986-91). Hän oli toimeenpanevana voimana mukana, kun Suomen Elokuvasäveltäjistä tehtiin Elokuva- ja Viihdesäveltäjät. Kun jossain vaiheessa syntyi kriisi puheenjohtajan ja muiden johtokunnan jäsenten välillä, hän toimi sovittelijana ja pelasti ehkä koko yhdistyksen. ELVISin kunniajäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 1980.

Hän istui useita vuosia Teoston johtokunnassa sekä useassa toimikunnassa kevyen musiikin edustajana ja hänen monipuolista asiantuntemustaan käytettiin usein hyväksi.

Myös Gramexin alku- ja murrosvaiheessa hänellä oli ratkaiseva merkitys. Kun alkuhankaluuksien jälkeen tehtiin organisaatiouudistus, Jaakko perusti Solon, eli sen yhdistyksen, joka edustaa artisteja ja äänilevykapellimestareita. Muusikkojen Liitto, Solo ja Äänitetuottajat ovat ne kolme tahoa, joita tarvittiin Gramexin jäseninä. Korvausten jako artistin, kapellimestarin ja muusikoiden välillä on pitkälti Salon neuvottelema. (Pieniä muutoksia tehtiin sitten myöhemmin.)

Georg Malmstén -säätiön hallituksessa Salo on istunut perustamisesta (1982) alkaen. Myös siellä hänen asiantuntemuksensa ja ennen kaikkea halunsa auttaa asiassa kuin asiassa oli korvaamaton. Kun ryhdyttiin suunnittelemaan Georg Malmstén 100 v. juhlavuotta, oli itsestään selvää, että hänet saatiin tätä varten perustettuun toimikuntaan. Ja myös siellä hän teki pyyteetöntä työtä, mm. tuottamalla ns. koulupakettiin kuuluvan cd:n ja Huvilateltan Sairas karhunpoika -konsertin. Tyypillistä oli hänen vastauksensa, kun kysyttiin, millä tavalla hänen työnsä korvattaisiin: "Sellaisesta työstä ei makseta, vaan sitä tehdään mielenkiinnosta asiaan." Juha Vainion Rahaston perustamisessa Salolla oli ratkaiseva osuus ja hän on istunut alusta asti sen hallituksessa.

Olen varmasti unohtanut paljon asioita, jotka pitäisi tässä mainita, mutta kirjoitan tätä muutama tunti sen jälkeen, kun kuulin Jaken kuolemasta ja vuorokausi sen jälkeen, kun puhuimme Jaken kanssa puhelimessa Ragni Malmsténin hautajaisista. Viimeiset sanamme olivat: "Nähdään hautajaisissa!" Valitettavasti sanoissa on nyt muuttunut merkitys.

Tulemme muistamaan Jaakko Salon loistavana ihmisenä, rautaisena ammattimiehenä, mutta ennen kaikkea miellyttävänä ja aina hyväntuulisena ystävänä.

14. kesäkuuta 2002

Arthur Fuhrmann